Ruskea narupurkki

Mökkimme lähistöllä on useitakin ihania kirppareita ja vanhojen tavaroiden liikkeitä. Yhdessä niistä kävin kesän aikana monta kertaa ihastelemassa ruskeaa isohkoa narupurkkia. Jostain syystä en muka raskinut sitä ostaa, vaikka hintakin oli oikein kohtuullinen. Tällä mökkireissulla kävin viimein hakemassa purkin itselleni. Ja on se ihana! Toistaiseksi purkkia on ihasteltu mökillä, mutta kuljetan sen kotiin piironkini komistukseksi.


Tarkoitukseni oli kirjoittaa ”juttusarja” mieluisimmista ”romutavaran aarreaitoistani” kesän aikana, mutta tässä sitä ollaan jo syksyssä ja jutut kirjoittamatta. Yksi ostosparatiiseistani pääsee onneksi esille nyt, muista lupaan ja vannon kirjoittavani myöhemmin. Narupurkkini löytyi Veliantti -nimisestä liikkestä, joka omien sanojensa mukaan myy antiikkia ja rompetta.

Veliantti -liikkeessä on pari rakennusta täynnä mitä ihanimpia vanhoja tavaroita ja huonekaluja. Minä olen erityisen viehtynyt pitkän piharakennuksen sisältöihin. Piharakennus (viralliselta nimeltään Antiikkimakasiini) koostuu aitoista, joissa kussakin on tavaroita eri teemojen mukaan ryhmiteltynä. Lempihuoneeni/aittani sisältää vanhoja huonekaluja ja astioita. Hyllyillä on mm. runsaasti erilaisia peltipurkkeja ja keittiön käyttöesineitä. Tästä aitasta löytyi oma narupurkkinikin. Olen ihastellut näitä purkkeja monessa muussakin paikassa, mutta tästä purkista vastustamattoman teki sen ruskea väri.

Veliantti on mitä parhain vierailukohde, jos tarvitset vanhoja astioita, huonekaluja, mutta myös tarve-esineitä. Tällä reissulla meitä ilahdutti mm. samanlainen pyykkipallo, joka löytyy edelleen käytössä mökiltämme. Meitä edelliset asiakkkat hakivat myöskin käyttöesineitä eli tarkemmin sanottuna heillä oli etsinnässä sirppi. Pari sirppiä näyttikin lähtevän tyytyväiseltä vaikuttavan pariskunnan mukaan. Veliantissa vierailu kuuluu meillä mökkivieraiden lähiseutukierrokseen. Antiikkia ja rompetta on levinnyt heidän mukanaan ainakin Raumalle, Hyvinkäälle ja Ouluun.

Kaunista kirpparilta

Sisustusideani lähtevät lähes poikkeuksetta tarpeesta saada tavarat aiempaa parempaan järjestykseen. Sitten tarve törmää kauneudenkaipuuni kanssa, jolloin asiat usein pitkistyvät. Näin on käynyt tarjotintelineenkin (liekö oikea termi)kanssa. Olen pitkään miettinyt, miten saisin tarjottimet nostettua kauniisti seinälle viemästä tilaa työpöydältä. Vielä ajatus ei ole edennyt ompelemisen tai muun oman tekemisen tasolle. Eikä enää tarvitsekaan! Löysin nimittäin mökin lähellä olevalta kirppikseltä passelin tarjotintelineen.

Teline ripustetaan vanhan astiakaapin viereen mökkikeittiön perälle. Hätäisenä en malttanut odotella uuden koukun löytymistä ja asentamista, vaan nappasin kuvat pyyhekoukun kanssa. Sopii se tarjotin tuohonkin. Luulen silti, että alunperin sille suunnittelemani paikka on parempi. Voin vain kuvitella sitä räminää, joka syntyy, kun joku leveäaskelinen kulkee telineen ohi tiputtaen koko pinon lattialle. Tällä hetkellä tarjottimet ovat vähissä ja pinosta en voi puhua. Mökin toinen tarjotin, Ikean vanha pyöreä muovitarjotin, on nimittäin uusiokäyttökunnossa. Mitähän raapiutuneelle tarjottimelle voisi tehdä paitsi laittaa kierrätykseen?

Kaunis paikka tarjottimille on pieni asia, mutta minulle iso ilo. Sekin ilahduttaa, että toisen vanha tavara päätyy uuteen käyttöön. Itse en myöskään olisi näin kaunista saanut aikaiseksi. Kirppistely kannatti jälleen!

Pikkukaapin kaveri

Kiireisen syksyn katkaisee ihana mökkiviikonloppu! Ajoimme eilen illalla mökille ja olimme perillä vasta illan pimentyessä. Ulkona oli 7 astetta lämmintä ja sisällä vähän lämpimämpää. Tavarat nosteltiin äkkiä sisälle ja ihmiset vuorautuivat lämpimillä vaatteilla. Molemmat koirat kirmasivat pitkin pihaa kuonot maata nuuskutellen. Mies sytytteli molemmat uunit ja ennen nukkumaanmenoa koko mökin alakerta oli suloisen lämmin. Nukahdimme kaikki mökkirannan hiljaisuuteen kuin kytkimestä, koirat mukaan lukien.

En tiedä kovin monta mukavampaa tapaa herätä, kuin aloittaa uusi päivä kuuntelemalla tulen ritinää. Minä aamu-unisempana sain vielä nousta valmiiseen aamupalapöytään! Sade ropisutteli vaivihkaa kattoa ja päätimme pyhittää tämän päivän lököttelylle kirjojen parissa. Kirjastoreissu piti siis tehdä. Reissun ajaksi lykkäsin omenahyvän uuniin. Uutena kauniina ”laskutasona” pönttöuunin vierellä toimii nyt kotoa tuotu vanha puutuoli. Lasikaappi ja tuoli muodostavat herkullisen tummahkon parin valkoista seinää vasten.

Omenat herkkuumme napattiin mukaan kotoa, sillä emme ihan itseksemme kehdanneet mennä keräämään omppuja kunnantalon pihalta. Viime vuonna ruusukahvikuppimme olivat näyttelyssä kylällä ja kuppeja pois hakiessamme keräsimme ison satsin omppuja mökille – luvan kanssa. Mökille palatessamme meitä odotti ihana makea välipala nautittavaksi kuka glögin kuka kahvin kanssa. Saa nähdä, minä vuonna omenaherkut saadaan aikaiseksi mökin omenoista. Elättelen toivetta, että näin kävisi jo pian. Kukkivathan puut tänä kesänä ensi kertaa!

Huomenna on luvassa vähän pihahommia, joskin sade on jo tällekin päivälle lakannut. Pehmeää lämpöä säteilevä pönttöuuni ja vieressä peiton alla kyhnöttävä tytär voittavat tänään enimmän ulkoilun. Toki pientä pihailua on jo tehty. Koirien kanssa käytiin äsken katsastamassa lähitienoon kanttarellipaikat ja saalistakin kertyi parin litran verran. Kesäkurpitsoita oli kasvanut sellainen keko, että ainakin osa on pakko suosiolla keittää soseeksi pakkaseen. Pihan kukkaloisto alkaa jo himmetä, mutta vielä löytyi iso kippu syksynkeltaisia kukkia maljakkoon. Lähtiessä taidan kyllä napata ne mukaan!