Mökkilähiruokaa

IMG_20170819_141748 – KopioIMG_7007 – Kopio

IMG_7004 – KopioTänään on herkuteltu!  Nappasin koiralenkille pienen ämpärin mukaan vattujen varalta. Noin kilometrin päässä mökiltä on jo vähän pusikoitunut hakkuuaukea. Olemme jo vuosia saaneet sieltä saalista hilloksi ja pakkaseen. Vähän varauksella lähdin tänään matkaan, sillä arvelin aukean pusikoitumisen olevan jo niin pitkällä, että kunnon marjasatoa pusikko ei enää tuottaisi. Myöhäinen kesä arvelutti myös. Ihan nappisaalista en saanutkaan, mutta mukavasti yksi kattilallinen vattuhilloa ja vielä pari purkkia kokonaisia vattuja päätyy kotipakastimeen.

Mies lähti mukaan sillä ajatuksella, että saattaa minut vattupusikkoon koirien kanssa.  Koska reitti kulkee sopivasti metsän läpi, oli meidän pakko tarkistaa myös kanttarellijemmat. Puoli pussillista ihania kullankeltaisia sieniä löytyikin. Ilmeisesti viime viikkojen sateet ovat kasvattaneet sienisadon kunnolliseksi, sillä ainakin meidän mökin lähimetsä kuhisi myös muita sieniä. Rinne, josta sienet löytyivät on maapohjaltaan kuivaa hiekkamaata, joka tarvitsee melkoisesti kosteutta synnyttääkseen sieniä. Ei mitään niin huonoa, ettei jotain hyvääkin voi taas ajatella sateista.

Sääkin suosi vattureissuani. Sain niskaani aivan pikkuruisen kuuron, vaikka muutaman kilometrin päässä kylällä sade ropisi ihan kunnolla. Pusikossa oli kyllä todella lämmin ja hiostava ilma. Minä en siitä paljon kärsi, mutta isompi koiristamme kyllä. Se halusi välttämättä jäädä seurakseni pöheikköön, mutta jouduin soittamaan miehelle, että hakisi koiran pois kauppareissullaan. Ilmeisesti sillä oli hirveä jano tai sitten olen muuten vaan onnistunut opettamaan sen persoksi vatuille. Musta märkä kuono ilmaantui sellaisella tahdilla vaatimaan marjoja, että ämpäri ei meinannut ruveta täyttymään millään.

IMG_20170819_113956 (1) – Kopio

IMG_7000 – Kopio

Kotiin palattuani kaivoimme nuorimmaisen kanssa suuren pottusaaliimme. Tänä vuonna piilotimme maahan muistaakseni 7 pottua ja nekin tosi myöhään. Sato oli sen mukainen. Kaikki varret piti napsaista ylös, jotta saimme kattilallisen perunoita. Tosi hyviä ne kyllä olivat, maistuivat loppukesän ajankohdasta huolimatta vielä ihan uusille perunoille. Pottujen kaveriksi mies teki kanttarelleista ja pekonista taivaallista kastiketta. Huomenna lähiruokailu jatkunee, sillä kesäkurpitsat ovat nyt röyhähtäneet kasvuun.

IMG_6996 – Kopio

IMG_20170819_192428 – Kopio

 

 

Sato kypsäksi uhkailemalla?

1 – Kopio

6 – Kopio

5 – KopioTänä vuonna laitoin mielestäni varsin hyvissä ajoin kesäkasvien siemenet itämään. Taimikasvatus onnistui samettiruusuja lukuun ottamatta oikein hyvin. Nyt elokuun alkupuolella tuntuu kuitenkin siltä, että valmista ei meinaa tulla millään. Kuukausi- ja tavallisia mansikoita on saatu muutama kourallinen, salaattia ja yrttejä on riittänyt mahtavasti, mutta tomaatit (ne, joita odotan eniten) vain kukkivat ja kukkivat. Kesäkurpitsoitakin ollaan tähän mennessä syöty vain kaksi, nekin varsin pieninä.

Päätin ottaa järeät keinot käyttöön. Mies nimittäin ihmetteli, että mitä puuhaan tomaattien kanssa. Sanoin juttelevani, koska olen kuullut sen parantavan kasvua. Kuulemma uhkailu tuskin auttaa tomaatteja kypsymään! 😉 Tiukkasanaista jutustelua enemmän luotan vinkkiin, jonka joskus luin jostain puutarha- tai sisustuslehdestä. Siinä neuvottiin katkaisemaan tomaattien latvat, jotta uusia nuppuja ei enää muodostuisi. Tämän sekä lehtien karsimisen pitäisi saada tomaatit kypsymään nopeasti. Tuloksia odotellaan vielä.

2 – Kopio

Kun kesäkausi on lopuillaan, siirsimme ämpäreissä kasvavat tomaatit kotiin talon seinustalle. Aiempien vuosien vahingoista viisastuneina, ämpärit pakattiin niin huolellisesti, että yhtään oksaa ei katkennut. Kasvihuonekkeen tomaatit sen sijaan jäivät kasvamaan ja kypsymään mökille. Ensi vuonna lasien alle istutetaan vain salaattia ja yrttejä, sillä näköjään edes pieneksi mainostetut kirsikkatomaatit eivät pysy sopivan pieninä kyseiseen rakennelmaan.

4 – Kopio

3 – Kopio

Samettiruusujen toinen kylvökerta onnistui yli odotusten. Luulisin, että lähes jokainen siemen iti. Olen kaivellut pikkuruisia taimia lusikalla pitkin kasvukautta ja istuttanut kukkapenkkien tyhjiin kohtiin. Siitä huolimatta samettiruusuämpärit pullistelevat. Täydet ämpärit koristavat nyt kotipihan portaikkoa, sillä tämän vuoden sademäärillä en uskaltanut jättää ämpäreitä likoamaan sateeseen. Reiälliset istutusastiat saivat jäädä mökille. Toivon, että niiden kukkaloistosta riittää koko loppukesäksi ja vielä pitkälle syksyyn!

 

Valmiit tikkaat

a – Kopio

Vintin tikkaat ovat viimein saaneet lopullisen maalin ylleen. Arvoimme pitkään tikkaiden väriä ja näin jälkikäteen katsoen ihan turhaan. Lattian värisenä tikkaat ovat juuri sopivat. Ne erottuvat hyvin seinästä, mutta ovat riittävän vaaleat. Ainakin meistä tikkaat ovat nyt maalattuina vähemmän hallitsevat.

Sovitin tikkaiden viereen erästä vanhaa kirpputorilöytöä eli pientä jakkaraa. Jakkara on ehkä tarkoitettu keittiöön tai lapselle, sillä se on vähän tavallista korkeampi. Nykyään, kun lapset eivät enää tarvitse korotettua tuolia, jakkara palvelee pikkupöytänä milloin missäkin. Tähän kohtaan jakkaralle asettuu kätevästi kesäkukkakimppu. Kaivoin tuolin koristukseksi vielä vanhan karamellirasian, joka on jo vuosikymmenet palvellut nappien säilytyspaikkana. Kauniita tavaroita ei malta aina pitää kaapeissa, vaan niitä on päästävä hypistelemään ja ihastelemaan.

d – Kopio

g – Kopio

Näissä kuvissa tuvan sohva on ”normiasetuksissa”. Mikäli meille tulee vieraaksi isompi porukka, kasaamme sohvan tilan vuoksi. Näin normaalisti sohva on levitettynä ja se toimii sohvan ja divaanin yhdistelmänä. Sohvalla löhöillään poikittain, tänä kesänä normaalia useammin, kirja kourassa takkatulen lämmittäessä varpaita.

f – Kopio

Varpaita lämmitellään tästä eteenpäin kahdessa osoitteessa, ehkä enemmän kotosalla kuin kesämökillä. Tiputtelen päivityksiä Hetekalle johonkin tahtiin ja aloittelen pikku hiljaa myös Sohvalla. Kesästä en vielä luovu!

 

 

Huussin taidenäyttely 2017

f – KopioToimiva huussi on mökillä todella tärkeä asia. Asioinnin siellä täytyy onnistua ilman pelkoa hajuista tai kärpäsistä. Nämä asiat on helppo saada kuntoon, mutta minulle ihan yhtä tärkeää on se, että huussi on myös mukavan näköinen.

Huussimme sijaitsee metsän reunassa omassa rauhassaan. Jos oven jättää auki, voi ihailla järvimaisemaa rantakoivujen lehvistön läpi. Iltapäivällä huussi on valoisimmillaan, illalla ja hämärän aikaan valoa tuo nurkassa kököttävä lyhty kynttilöineen sekä katossa oleva liiketunnistimella varustettu lamppu. Kynttilöitä ei ole vielä tälle kesälle sytytetty huussiin, mutta senkin aika koittanee ihan pian.

b – Kopio

Muutama vuosi sitten valkoiseksi maalattuja huussin sisäseiniä koristavat tyttären tekemät maalaukset. Osa niistä on syntynyt sadepäivinä ja osa lasten ja nuorten taideleirillä. Maalaukset on tehty kovalevylle, vanerille tai maalauspohjille.  Paperille tehdyt taideteokset on viety kotiin ja myös näitä kovalle pohjalle tehtyjä töitä on riittänyt kotiin ja lahjaksikin asti. Vessassakävijää ilahduttaa täälläkin vaihtuva kesäkukkalajitelma. Huussin ovesta puuttuu vielä kyltti, mutta rakennuksen perinteinen ulkomuoto tuskin hämää käyttötarkoituksellaan, vai mitä mieltä olet?

e – Kopio

a – Kopio

Kauppareissu ”maitokärryllä”

5 – KopioIhana lämmin kesäpäivä on kääntymässä iltaan. Näin aurinkoisena päivänä kauppareissukin päätettiin tehdä polkupyörillä. Haemme juomaveden lähikaupan ”seinästä”, joten avuksi ostosreissulle ostettiin alkukesästä Biltemasta polkupyörän peräkärry.

3 – Kopio

Peräkärry on juuri passelin kokoinen, mukaan mahtuu parikin kylmälaukkua ja vesikanisteri. Kärry kulkee erinomaisesti ja painoa ei juurikaan huomaa. Tosin se on kiinnitettynä miehen polkupyörään, joten minä en painoa huomaisikaan. 😉

7 – Kopio

6 – Kopio

Ostosreissun jälkeen oli pakko huilata hetki kylän venelaiturilla ja ihailla kylän keskellä olevan järven näkymiä. Peilityyni järvi heijasteli taivaalla lipuvat pilvet ja järven pinnan rikkoivat vain hyppelehtivät pikkukalat. Jätskitauon jälkeen ajelimme hissukseen takaisin mökille.

Perunarieskoja pizzauunista!

af – Kopio.jpgMeidän mökkiruuanlaitto on useinmiten varsinaista tähteistä ruuan tekemistä. Kun kauppaan ei viitsi ihan joka päivä mennä (vaikka matkaa onkin vain muutama kilometri), jokainen ruuanmurunen tulee käytettyä hyväksi. Jos joskus käy niin hassusti, että esim. keittoa jää vain hippunen, kaksi koiraa huolehtivat ”ylijäämän” syömisestä.

Tämän päivän ruoka on erinomainen esimerkki meidän mökkikokkailuista. Eilen söimme ruuaksi kasviskanawokkia. Ostin tarkoitukseen reilusti kanaa, jotta sitä jäisi yli. Aloitin wokin tekemisen kanafileiden pilkkomisesta ja paistamisesta. Laitoin vähän yli puolet kypsästä lihasta jemmaan jääkaappiin. Tänään paistetut kananpalat saivat kaverikseen porkkanoita, perunoita ja palsternakkaa eli tein ruuaksi kanakeittoa.

Ruuan kierrätysteema ei loppunut kanakeiton tekemiseen, vaan jo pari päivää sitten yli jääneestä muusista tehtiin perunarieskoja. Taikinaan päätyi noin 3 dl perunamuusia, kananmuna, suolaa ja jauhoja. Tein rieskat gluteenittomina kaurajauhoista ja vaaleasta jauhoseoksesta, mutta vehnäjauhot sopivat tietysti hyvin. Isäntä hoiti paistohomman pizzatyyliin eli rieskat olivat uunissa ehkä minuutin verran. Ja tulos oli todella hyvä! Pieni savun maku sopii täydellisesti rieskoihin. Tätä herkkua tehdään kyllä uudestaan.

 

a4 – Kopio

a5 – Kopio

Kukkaloistoa!

IMG_20170725_102746 – KopioTässä sitä odotellaan helteitä valokuvia selaillen. Totta puhuen helteistä ei ole niin väliä, mutta aurinkoa kaipaan kyllä. Tämä kesä on ollut vähän sellainen, että juuri kun pääsee lököttelemään aurinkotuoliin, aurinko vilahtaakin piiloon pilvien taakse. Olipa pilvinen tai aurinkoinen sää, kesäkukkakimput näyttävät yhtä ihanilta ja tuovat valon tupaan, huussiin ja milloin mihinkin.

Tarkoitukseni oli ottaa tänä kesänä kuva joka kimpusta, mutta matkan varrella ajatus unohtui jonnekin. Tässä tulee kuitenkin melko kattava otos kesän väriläiskistä. Osa kukista on tuotu koiralenkiltä, osa kaukaakin – komeimmat ovat peräisin kotipihalta. Alkukesästä ihailen aina tienvarsien lupiineja. Mökkipihaan en niitä kaipaa, mutta kerään aina useamman kimpun ulkopöydille. Toinen kukkalaji, jota mökillä ei kasva on pionit. Paikkaan puutetta kotiin suuntautuvilla ruohonleikkuu- ja muilla reissuilla, joilla leikkaan isot kimput pioninvarsia mukaani. Ensimmäiset nappasin tänä vuonna jo nuppuvaiheessa, mutta nekin jaksoivat hienosti aukoa kukintonsa.

2 – Kopio

3 – Kopio

1 – Kopio

Niittykukat ovat ihan oma lukunsa. Ihmettelen, miksi monia niistä kutsutaan rikkaruohoiksi. Niin upeita ja hehkuvan värisiä ne ovat. Toki perennojen kukinnot ovat useinmiten niittykukkia isompia, mutta muodoissa ja tuoksuissa ketokukat eivät jää jälkeen. Tänä vuonna luonto on sen verran myöhässä, että niittykukkia tuntuu riittävän koko kesäksi. Varmaan kesän viileyskin on vaikuttanut siihen, että kukkaloisto kestää pitkään. Jos ei voida iloita helteestä, niin iloitaan ainakin kauniista ja värikkäästä kesästä!

9 – Kopio

IMG_20170725_102731 – Kopio

5 – Kopio

 

MAKKALAA

2 – KopioOtsikossa ei ole virhettä, vaan makkala on ruoka, jota saariretkellä syödään. Mikäli kalaonni kukoistaa, syödään kalaa ja mikäli ei, syödään makkalaa. 😉

Jokavuotinen retki lähisaareen on jälleen tehty. Tänä kesänä retkipäätös tehtiin heti, kun sää lämpeni sopivasti. Päivä olikin mitä lämpimin, vaikka loppupuolella retkeä uhkaavat pilvet lähestyivät. Onneksemme pilvet kiersivät meidät ja saimme retkeillä loppuun asti lämpimässä ja kuivassa säässä.

Saareen on vähän yli kilometri mökkirannastamme. Emma-amme olisi jaksanut hyvin kantaa tämänkertaisen retkueemme, mutta matkasimme silti perille kahdella kulkuneuvolla. Lapset meloivat vuorotellen kajakilla ja aikuiset kuljetti perille sähkömoottorilla varustettu vene.  Koirat istuivat törstinä veneen pohjalla tähystellen veden pintaa. Isommalla koiralla on jo monen kesän verran kokemusta veneilystä, mutta pienempi vielä opettelee istumaan rauhassa veneessä. Onneksi pienen koiran uusissa pelastusliiveissä on kätevä kahva, josta yli-innokasta matkustajaa voi pitää paikoillaan.

7 – Kopio

Perillä toimitaan jo tutun kuvion mukaan. Saari, joka on melko pieni, pitää ensin kiertää. Kierroksella tarkistetaan talven aikana kaatuneet puut, ihastellaan saaren toisessa reunassa olevaa jättikiveä ja kiivetään haaroittuneeseen kuuseen. Koirat juosta jolkottivat vapaana ympäriinsä, koska tähän aikaan ei ollut enää pelkoa linnunpoikasten hätistelystä. Punakarvainen ystävämme vietti suunnilleen yhtä paljon aikaa vedessä kuin maalla. Se rakastaa kahlaamista ja haukkailee mielellään vettä välillän kyykistyen mahaansa myöten rantaveteen.

4 – Kopio

3 – Kopio

Tällä kertaa söimme makkalaa, sillä lämmin ilma oli ajanut kalat pois matalista rantavesistä. Saaren kalliolla on ollut jo vuosia kivistä rakennettu nuotiopaikka. Sen viereen levitettiin viltit löhöilyä varten. Eväskorista kaivettiin salaatit makkal(r)an kaveriksi ja nautittiin hetki lämpimästä kesästä.

1 – Kopio

Joku radiokanava peräänkuulutti paikkoja, joissa on pakko ainakin kerran kesässä käydä. He ajattelivat lähinnä nähtävyyksiä, kahviloita ja sen sellaisia. Mikäli minulta asiaa kysellään, oman järven pikku saari on ehdoton vierailukohde. Ilman retkipäivää ei ole kunnon kesää!

Uusi kaasuliesi ja raparperiherkkuja

5 – Kopio

Mökillämme on ollut tähän saakka kaasuliesi, jossa on vain kaksi ”levyä”. Toisinaan ruuanlaitto on ollut melkoista taiteilua varsinkin, jos olisi pitänyt tehdä ruokaa useammassa kattilassa yhtä aikaa. Tilanteeseen saatiin helpotus, kun ostimme uuden, vähän entistä isomman kaasulieden.

1 – Kopio

Liesi testattiin keittelemällä erilaisia versioita raparpereista. Kotoa tuodut ja liian paksuiksi päässeet raparperit keitettiin mehuksi. Kuorin ja pilkoin paksuhkot varret kiehumaan väljään veteen. Luin vasta keittelyjeni jälkeen, että raparpereja ei kannata mehua varten kuoria. Kuorimattomista tulee kuulemma kaunis väri. Tästä versiosta, jossa makua antamassa oli vielä sitruunamehua ja tuoretta inkivääriä, tuli  kauniin oranssia. Väriin varmaan vaikutti se, että sokerina käytin ruokosokeria, kun sitä sattui kaapissa olemaan.

IMG_20170712_173511 (2) – Kopio

6 – Kopio

Mökin raparpereja on syöty tasaiseen tahtiin, joten penkistä löytyy yhä pienehköjä ja tuoreen tuntuisia varsia. Jo useampi raparperipiirakka ja raparperipaistos on paistettu, yksi satsi keitettiin myös mannapuuroksi. Tällä kertaa varsista keitettiin hilloa. Toiseen satsiin riitti muutama mansikkakin. Salaatin lisäksi raparperi on ainoa kasvi, jonka suhteen olemme olleet koko kesän omavaraisia. Hyvä näinkin, vaikka pottujakin olisi jo kiva saada omasta penkistä…4 – Kopio

 

7 – Kopio

 

Pelloilta pelastetut ja papoilta perityt

a – KopioMökkipihallamme on kaksi pientä kukkapenkkiä. Niissä kasvaa sekalainen kokoelma perennoja. Maaperä täällä on lähes pelkästään hiekkaa ja mullan lisäyksestä huolimatta kaikki lajit eivät täällä talvehdi. Kestävimmiksi ovat osoittautuneet niitylle joskus vuosikymmeniä sitten karanneet lajit sekä ”bonuspapan” meille lahjoittamat kasvit. (Bonuspappanimitystä käytän tässä entisestä rakkaasta naapuristamme.)

Tällä hetkellä kukassa ovat kaksi bonuspapalta perua olevaa iirislajiketta. Isompikukkainen ei ole täällä aikaisemmin kukkinutkaan, mutta nyt se kasvatti yhden upean violetinsinisen kukkavanan. Pienempikukkaiset iirikset kukkivat joka vuosi, mutta jaksavat silti ilahduttaa meitä kirjavilla kukinnoillaan. Mummon vanhasta penkistä niityille karkaamat akileijat pullistavat jo nuppujaan. Niitä ja jalopähkämön kukkimista odotellaan seuraavaksi…

b – Kopio

c – Kopio