Taas kerran – kesäretki lähisaareen!

4 – Kopio
Muutama päivä sitten ”suoritettiin” kesän pakollisiin ohjelmanumeroihin kuuluva souturetki lähisaareen. Toisinaan retkeä on pitänyt ajoittaa ilmojen mukaan, mutta tämä ihana lämmin kesä teki mahdolliseksi retken vain lyhyen tuumailun jälkeen. Sen verran mietittiin säätä, että tähysteltiin mahdolliset ukkospilvet. Niitä ei näkynyt, joten pelastusliivit päälle ja veneeseen! Tällä kertaa onget jätettiin kotirantaan ja mukaan pakattiin valmiit eväsvoileivät, grillimakkaraa ja kannullinen lettutaikinaa.

Järvellä tuuli vain vienosti, joten noin kilometrin mittainen soutumatka sujui nopeasti. Pienempi koiramme ei vielä menomatkalla viihtynyt kyydissä, vaan piti koko ajan pientä ja isoa mekkalaa. Vasta melkein perillä se jotenkin tuntui tuumaavan, että veneily on sittenkin mukavaa. Saareen päästyämme tehtiin tutustumiskierros ja asetuttiin rantakalliolle viltteinemme. Ilmeisesti saaressa on käynyt tavallista enemmän sakkia sitten viimeisen retkemme, sillä melko monta roskaa metsään oli jätetty. Päätimme tehdä vielä tämän kesän aikana siivousreissun saarelle jätesäkin kanssa. Onneksi leiripaikka oli kutakuinkin siisti ja roskaaminen ei vienyt retkifiilistä.


Ennen evästelyä aikaa vietettiin pelaamalla korttia, lukemalla ja uimalla. Viimeinen tosin koski vain meistä rohkeimpia (ihmisiä ja koiria). Rannassa on kivistä kasattu nuotiopaikka, mutta me käristimme makkaramme pienessä ämpärigrillissä turvallisesti kallioiden päällä. En tiedä, miksi emme ole aikaisemmin paistaneet lettuja saariretkellä. Lettuset kypsyivät tosi kätevästi pienessä valurautaisessa pannussa ja maistuivat vattuhillon kanssa taivaalliselta!
5 – Kopio
2 – Kopio

Yksinäinen joutsen purjehti meitä katsomaan, kun olimmme lähdössä. Ehkä se luuli valkoista pyyhettä lajitoverikseen. Kotirantaan soudettiin pienen mutkan kautta, sillä perinteiseen tapaan kiersimme vielä saaren. Jotain taianomasista näissä saariretkissä on, sillä retken jälkeen koko porukka suorastaan myhäili hyvää tuultaan. Seuraavaan kertaan…
3 – Kopio

Mainokset

Uusi silta saareen

7 – Kopio
Laiturin virkaa mökillämme hoitaa saareksi kutsumamme pieni ruohon peittämä kiviröykkiö. Joskus aikoja sitten kivet oli kasattu pitkulaiseksi laituriksi, mutta jäiden hajottamana ne kasattiin nykyiseen pyöreään muotoonsa. Oikeastaan kyseessä on saari vain alkukevään korkeiden vesien aikana. Näin keskikesällä silta on vain nimellinen, mutta toimii tietysti mukavana kulkureittinä veden ääreen. Edelliset pari sillaksi aseteltua lankkua lahosivat omia aikojaan, joten oli uuden aika.

Materiaali uuteen siltaan löytyi ihan omalta tontilta. Muutama vuosi sitten talvimyrskyllä kaatui kuusi saunan kulmalle. Kirjaimellisesti. Kuusen runko raapaisi räystästä, mutta isoilta vahingoilta vältyttiin. Kaatuneen puun rungosta on jo aiemmin tehty istuinpölkyt nuotiolle ja nyt osa siitä päätyi sillan materiaaliksi. Sillan alkupään ”naamiointiin” käytetyt laattakivet mies kaivoi saaren reunamilta. Joskus astinkivenä ollut lituskainen kivi oli liuskoittunut vielä lisää. Irronneet palaset olivat passelin paksuja laatoiksi. Uuden sahatun pinnan käsittelyyn käytettiin viimeiset kyllästerippeet. Kelonharmaa väri istuu tähänkin maisemaan hyvin.


3 – Kopio
2 – Kopio
IMG_8119 – Kopio
Tämä projekti oli pintakäsittelyä lukuun ottamatta kokonaan miehen oma. Usein hän toteuttaa ja minä ideoin, mutta tällä kertaa en ehtinyt ”kissaa sanoa”, kun siltaa rupesi syntymään. Onneksi liiteristä löytyy sopivia välineitä, kun rakentelukärpänen iskee. On sahaa, on höylää, on…

Teini pihakeinua kunnostamassa

2 – Kopio
Täytyy tunnustaa, että kirjoitukseni raahaavat jäljessä. Kun aloitin blogini, mietin usein pitkään kirjoittamisen aiheita. Nyt varmaan itsekritiikki on laskenut, sillä aiheita tuntuu olevan runsaasti. Sen sijaan tällä ihanalla säällä tuntuu siltä, ettei ehdi koneen ääressä roikkumaan ja tekemään blogi -päivityksiä. Pahoitteluni siis lukijoille jälkijunassa tulevista jutuista!

Joka kesä to do -listalta jää tekemättä yhtä sun toista. Viime kesän listalleni kuului pihakeinun pintakäsittely, mutta tekemättä se silti jäi. Niinpä rekrytoin teinin kanssani hommiin pieneksi kesätyöksi. Ensinnäkin minusta on oikein hyödyllistä, että jokainen oppii tekemään ainakin pieniä remonttihommia. Toiseksi puuhailu yhdessä on paljon mukavampaa kuin yksin hommien tekeminen.



Keinu seisoo pihalla myös talvella, mikä näkyi melko kauas. Pinta oli jo saanut ylleen harmahtavia jäkäläläikkiä. Esikäsittelyt hoiti teini teräsharjan ja hiekkapaperin avulla. Pintakäsittelyyn oli valmiina samaa kyllästettä, jolla käsittelin viime kesänä mökin pihalla seisovan pöytäryhmän. Aine on varsin riittoisaa sillä purkin sisällöllä on aiemmin jo sudittu sekä kodin, että mökin terassit. Hieman turhan lämmintä puuhassa meinasi tulla, vaikka valitsimme päivästä sellaisen ajankohdan, jolloin keinu on varjossa. Mutta kyllä nyt kelpaa taas istuskella ja katsella järvelle.

6 – Kopio

Mökin pyykkipäivä

2 – Kopio
Vietämme välillä mökillä melko pitkiä aikoja yhtäjaksoisesti. Pyykkejä kertyy, joskin ehkä vähemmän kuin muulloin. Toisinaan käväisemme sopivasti kotona pesaisemassa pyykit, toisinaan käymme mummolassa. Pikkupyykkejä pestään kuitenkin ihan kätevästi mökin omalla käsikäyttöisellä ”pesukoneella”. Eilen oli juuri sopiva keli pyykkipäiväksi, aurinko paistoi ja rannassa kävi sopiva tuuli. Pyykkikaveriksi nappasin teinin.

Pyykkipallo on löytynyt mökille joskus aikoja sitten kirpputorilta. Vastaavia liikkuu edelleenkin silloin tällöin markkinoilla, sillä ainakin kahdesti olen sellaisen nähnyt myynnissä kirpparilla. Sutjakka muotoilu hämää, sillä palloon mahtuu yllättävän paljon pientä pyykkiä. Meidän pyykkipäivämme alkoi veden lämmityksellä padassa. Pesuaine sekoitettiin valmiiksi veteen, ennen kuin se kaadettiin palloon pyykkien sekaan. Joskus olen hulauttanut aineet ja vedet yhtä aikaa. Tuloksena oli liukenemattomia pesuainepaakkuja vaatteiden mutkissa. En suosittele.
3 – Kopio
4 – Kopio

Pyykkäily sujui rennosti. Välillä pyykkien annettiin liota pallossa ja välillä palloa pyöriteltiin. Väliajat saattoikin sitten makoilla riippukeinussa (teini) tai leikata nurmikkoa (minä). Ihan vähän pääsin myös mattopyykin makuun. Pyykin huuhtelu sujui yhdessä siten, että teini pumppasi vettä ja minä huuhtelin. Pari koneellista pestiin ja ripusteltiin rantaan kiinnitettyihin naruihin. Tuuli hoiti loput!
1 – Kopio

Tuvan uudet matot

4 – Kopio
3 – Kopio
Mökkituvan iloisen keltaiset matot ovat nyt tulleet tiensä päähän. Alunperin kaksimetriset matot ovat pikku hiljaa rispaantuneet päistään. Olen sitonut ne uudestaan lähes vuosittain ja nyt pituus ei enää riitä. Nämä matot on ostettu noin 15 vuotta sitten silloisesta Kodin Anttilasta. Kivat matot ne olivat, mutta kesto ei ole puoliakaan siitä, mitä itse kudotuilla matoilla on. Meillä on vielä useampi minun isoäitini kutoma matto käytössä.

Olisin halunnut jotkut kirjavat, mutta mökin väreihin sopivat matot. Niissä koirien tuomat roskat näkyisivät vähemmän. Tai niin luulen. Sellaisia ei kuitenkaan tullut vastaan. Uudet matot löytyivät minusta epätodennäköisestä paikasta nimittäin Tokmannilta. Kaksi pientä ja kevyttä mattoa on helppo humpsauttaa roskista vaikka joka päivä. Itse asiassa tuvan lattia on sen verran pieni, että sen jaksaa hyvin joka päivä siivota. Koirista pienempi tuntuu olevan erityisen mieltynyt uusiin mattoihin ja makailee niillä tuon tuosta. Toinen matoista on jo pestykin, sillä tietysti jompikumpi koirista voi pahoin lähes heti uudet matot levitettyäni lattialle.
2 – Kopio
Toivottavasti matot kestävät jokusen vuoden. Ainakin nyt ne näyttävät kivoilta. Väri on juuri passeli ja kuviot sopivat hauskasti tapetteihin. Haaveilen kutovani seuraavat itse, mutta tuskin kuitenkaan ehdin, muistan, viitsin , jaksan…
5 – Kopio

Taas yksi lamppu…

d – Kopio
c – Kopio
Lisää sähköjä tarkoittaa tietysti myös lisää lamppuja. Etsimme tovin aihiota tuvan toiseksi lampunvarjostimeksi, mutta sellaista ei tähän hätään löytynyt. Näin kävi siitä huolimatta, että lampunvarjostimen metsästys alkoi jo paljon ennen lisäsähköjen asentamista. Valmistakin lamppua haettiin lähestulkoon jokaisesta matkan varrelle osuneesta kaupasta. Mökkireitin varrelle osui myös Kuortissa oleva sisustuskauppa, josta tupaan hyväksytty valaisin viimein löytyi.

Ruokapöydän päälle sijoitettu lamppu on meistä mukavasti vanhanaikaisen näköinen. Vaikka posliininen varjostin ei ole kovin samantyylinen tuvan maitosiivilästä rakennetun toisen valaisimen kanssa, ihmeen hyvin ne silti sopivat yhteen. Valaisimessa oli valmiina kangasjohto, joten lampun asentamiseen ei tarvittu tällä kertaa tuunauksia. Kummasti tällaiset pienet asiat tuovat lisää kotoisuutta. Pöydän ääressä on nyt mukava istuskella iltaa. Ensimmäisessä kattauksessa komeilevat vielä kotipihalta mukaan napatut viimeiset pionit. Romanttisempaa kukkaa taitaa olla turha hakea ainakaan kotimaisista kukkapenkeistä!
b – Kopio
a – Kopio

Lisää sähköjä…

4 – Kopio
6 – Kopio
”Mikä sähkötön mökki tämä muka on?” puuskahti tytär tässä yhtenä päivänä. Tähän me vanhemmat tyynesti totesimme, että kaikki lapset osaavat jo lukea, ei hätää. Vanhin lapsistamme nimittäin ilmoitti jo vuosia sitten, että sähkötön mökkimme taitaa olla syynä siihen, että kaikki perheemme lapset lukevat kirjoja. Ei ollut sähköä kännykän lataukseen, ei :)! Tyttären puuskahdus johtui siitä, että mökki sai lisää sähköjä. Tuli tupaan lisää valaistusta ja pistorasia. Varastoon asettui kilovattituntimittari (ihan vaan isännän huviksi ja viihteeksi), niin hassulta kuin tuo sana kuulostaa ja näyttääkin.

Kirjoittelin jo joku aika sitten ”tavaranhankintareissustamme” Metsänkylän navettaan. Sieltä löytyneillä vanhanaikaisen näköisillä sähkövermeillä hommaa jatkettiin. Pinta-asennetut kierrejohdot ja lempeänmuotoiset valokatkaisimet miellyttävät edelleen aidosti silmää. Tuvan uusi pistorasia helpottaa läppäreiden lataamista, sillä pistorasian alapuolella on sopivasti piironki tasoineen. Pistorasia sekä uusi kattorasia mahdollistavat myös tuvan lisävalaistuksen. Syyspimeillä yksi lamppu antaa kyllä kivasti valoa, mutta esimerkiksi lukemiseen tai pelaamisen pöydän ääressä sen valo on riittämätön.



Piuhojen reitti tupaan on mielenkiintoinen, sillä saadaksemme siistin asennuksen isäntä luikerteli vintin lappeen alle melko kapeaan koloon. Kummasti sieltä pääsi poiskin, vaikka jo epäilin joutuvani vetämään miehen saappaista pois. Ennen tätä piti lape tietysti tyhjentää. Luulin, että olin jo nähnyt kaikki mökin vanhat ”aarteet”, mutta hauskoja tavaroita sieltä vielä löytyi. Niistä toisella kertaa…
14 – Kopio
10 – Kopio

Koija on pystyssä taas

Rakentelu voi jatkua! Talvella lumen painosta kaatunut koija on pystyssä taas!

Loman aikana olisi taas tarkoitus tehdä pientä ja suurta rakennusprojektia. Loppukesästä voidaan laskea kesän saldo ja todeta, mitä saatiin tänä vuonna aikaiseksi. Sen verran olemme viisastuneet aikaisemmista vuosista, että tarkkoja suunnitelmia aikataulujen suhteen ei tehdä. Se mikä tulee valmiiksi, tulee. Muu saa odottaa aikoja parempia.

Pari vuotta pystyssä ollut ”rakennuskoija” romahti viime talvena. Vahingot tarkistettuaan isäntä totesi, että kolme palikkaa menee uusiksi, muu voidaan ruuvailla takaisin paikoilleen. Purkuhommiin meni yksi iltapäivä ja uuden rakenteluun toinen. Kun tavarat oli nostettu talven jäljiltä paikoilleen, koija oli käyttökunnossa taas. Sateensuojasta on ollut yllättävän paljon hyötyä. Sen alla on maalattu, sahattu ja korjattu. Koija toimii myös säilytystilana ”kohta käyttöön menevälle” puutavaralle.
1 – Kopio
4 – Kopio
5 – Kopio

Teinejä koijan rakentelu kosketti sen verran, että he toimivat pienen hetken kannatteluapuna. Meillä ei tosin ole tarkoituskaan tehdä mökistä lapsille työleiriä. Tänä kesänä, jos rakentelu etenee, tarjoamme kuitenkin muksuille ”rahatyötä” eli rakentelussa auttamisesta saa myös ihan oikeaa palkkaa. Tuon ikäisille kun ei välttämättä paljon ulkopuolisia kesätöitä ole tarjolla. Saa nähdä, tarttuvatko tarjoukseen. Toistaiseksi kesäpäiviä voi viettää muutenkin, esimerkiksi melomalla järvellä…
3 – Kopio
2 – Kopio

DIY -lamppu vinttiin

2 – Kopio
Jo viime vuonna törmäsimme Clas Ohlsonin alelaarissa kangasjohtoisiin lampunkantoihin. Lampunkantojen johdot olivat kankaisia ja värikkäitä ja kolmesta niistä tehtiin kasvilamput kotiin(Postaus Sohvalla -blogissa).Yksi johdoista oli kirkkaanpunainen ja se päätettiin laittaa lamppujohdoksi mökin vintille. Jotenkin lampunvarjostimen etsiminen jäi viime mökkikaudelta, joten toimeen tartuttiin vasta tänään.

Alunperin suunnittelimme vintille lampunvarjostimeksi jotain emalista kulhoa tai lautasta. Vintin kattokorkeus on kuitenkin todella matala (aikuinen mahtuu kulkemaan suorassa vain keskellä vinttiä), joten kulho tai muu vastaava olisi ollut paikkaan epäkäytännöllinen. Hetki vain ja mies harppoi varaston puolelle. Hän ehdotti, että tekisi varjostimen päälärin kannesta. Minä ostin idean heti. Ensiksikin kyseinen pääläri palvelee takkavälineiden astiana ja toisekseen päälärin kansi on vintille juuri sopivan matala ja räsymattotyyliin sopiva. Alumiiniseen kanteen on myös helpohkoa tehdä reikä lampunkantaa varten.

Alla on kuvasarja lampunvarjostimen tekemisestä. Päälärin kahvan mies ehti jo porata irti ennen näiden kuvien ottamista. Hetkessä varjostin oli väkrätty ja lamppu viritetty kattoon. Halusin, että johtoa jätetään pienelle kiepille kattoon, jotta se näkyisi kunnolla. Kiva valaisin tuli ja sanoisin, että nokka ei kauaa tuhissut tämän lampun tekemisessä…



3 – Kopio

Leppoisa juhannus

Juhannus alkaa olla lopuillaan. Monenlaista aattoon ja juhannuspäivään on mahtunut, mutta parhaiten juhannustamme kuvastanee adjektiivi leppoisa. Olimme juhannuksen alla pois mökiltä muussa kesänvietossa. Pieni poissaolo teki hyvää, sillä rantasipi oli poissa ollessamme johdattanut poikueensa muualle.

Meillä juhannus on tuiki tavallinen. Siihen kuuluu perinteiset kokot, saunat ja syömiset. Joka vuosi ajellaan kylille paitsi osallistumaan yhteiseen juhannuksen viettoon, myös ostamaan pussillinen metrilakuja. Kylän riehan jälkeen ajelemme vielä lähijärvien ympäri bongaamassa muita kokkoja. Kylmä keli taisi ajaa asiansa, sillä reissulla näimme vain yhden kokon ja toisen jo palaneen. Taisivat juhannusjuhlat livahtaa normaalia nopeammin ohi kylmässä kelissä. Minä olin oikein tyytyväinen juhannuksen ”asuvalintaani”, sillä vanha toppatakki piti kylmän mukavasti loitolla. Eilinen ilta oli hyytävä ja kylän kokkoa ihasteltiin kahdeksan asteen lämmössä ja pienessä tihkusateessa. Tuuli riuhtaisi kokon alla olevan lautan irti ankkurista, joten tulen katselu sisälsi normaalia enemmän jännitystä. VPK:n kaverit hinasivat paikalle jonkinlaisen sammuttimen, mutta kokko ehti hiipua, ennen kuin vekotin saatiin toimimaan. Vain rantakaislikko kärventyi ja isommilta vahingoilta vältyttiin.
5 – Kopio
Usein mökillä tulee puuhattua kaikenlaista, mutta juhannuksena annamme itsellemme luvan tehdä vaan leppoisia asioita. Jokainen on jo lukenut jo kirjan tai kaksi ja karkkipussin rapinaltakaan ei olla vältytty. Mikäli lukemista ei lasketa hyödylliseksi tekemiseksi, en ole järin suuria ponnistuksia tänään saanut aikaan. Aloitin sentään hyönteishotellin värkkäämisen. Se jäi tosin kesken. En ole vielä keksinyt, mitä muuta kuin kaisloja hotelliini pistäisin. Toisekseen minulta puuttuu vielä verkko, jonka tarkoitus on pitää hotellin risut ja muut sisällöt tallessa. Ihmeen terapeuttista hommaa tuollainen askartelu kuitenkin on. Leikkelin kaisloja kuistilla auringon lämmössä. Tänään onneksi tuuli tyyntyi ja sää lämpeni oikein mukavaksi. Työni tahti oli hidas ja tuon tuostakin katse pysähtyi ihailemaan paisteessa lötköttäviä koiria, kukkia tai ohi lentäviä hyönteisiä. Verkkaista mutta ihanaa kesäelämää!
1 – Kopio